Ruotsi, arvostelu

"Ruotsi" on keskipitkä draamasarja, ei tosin likimainkaan yhtä pitkä kuin "Egypti", "Kiina" tai edes "Italia".  "Ruotsin" alkujaksot ovat jo vaipuneet historian hämärään, mutta tuskinpa ne ovat olleet kovin kaksisia. Niitä ei tiedetä löytyvän edes VHS-kaseteilta. Tämä ei ole kuitenkaan estänyt sarjan suurimpia faneja kehittämästä omaa fan fictionia aiheesta.

 

Tunnetut jaksot olivat pitkään aika tapahtumaköyhiä. Tekijät ottivat opikseen aiemmasta kritiikistä ja pistivät töpinäksi. 1600-luvulla monet sarjan hahmot seikkailivat myös sarjassa ”Saksa”. Juonenkuviot menivät vähän överiksi tässä vaiheessa, ja erittäin monijaksoinen episodi Kolmikymmenvuotinen sota oli aivan liian pitkä ja täynnä sekavia ja epäloogisia juonenkäänteitä. Rahaa paloi hulvattomasti stuntteihin. Koska katsojaluvut eivät nousseet kustannusten tahdissa, tekijät joutuivat taas hidastamaan tahtia. Vastedes tekijät ovatkin varoneet käyttämästä liikaa rahaa sotakohtauksiin ja tarkoituksellisesti ohjanneet siksi sarjaa yhä rauhanomaisempaan suuntaan.  

 

1700-luvun loppupuolella oli monta todella onnistunutta jaksoa, joissa seikkaili omaperäinen Kustaa III. Tämä huipentui dramaattiseen murhaan oopperassa. Kohta sen jälkeen tuli jakso Suomen sota, jonka yhteydessä Suomea koskevat hahmot poistuivat Ruotsi-sarjasta. (Näin valmisteltiin pikku hiljaa omaa Suomi-spinoffia.)

 

Katsojapalautteen perusteella yksi 1800-luvun onnistuneimmista hahmoista oli Strindberg. Hahmon sovinismista, antisemitismistä ja yleisestä hankaluudesta huolimatta Strindberg on nimittäin monesti äänestetty yhdeksi parhaista hahmoista. Tekijät ovat toistaiseksi kieltäytyneet kiusauksesta kierrättää näin toimivaa hahmoa, kenties siksi, koska moisesta syntyisi nykyilmapiirissä valtavaa diskuteerausta siitä, miten huonoja vaikutteita lapset ja aikuisetkin voivat saada televisiosta.

 

Tuottajat pohtivat huolellisesti sarjan kehitystä

Yleisesti ottaen sarjassa ei ollut näihin aikoihin mitään kovin omaperäistä, ja katsojaluvut olivat tasaisessa laskussa. Muissa vastaavissa sarjoissa oli vähintään yksi sota-, sisällissota- tai vallankumousjakso tai edes diktatuurijakso. Jopa maailmansotajakso puuttui. Sen sijaan jaksossa 1942 diskuteerattiin siitä, mihin Tukholman puistoon Strindbergin näköispatsas pitäisi sijoittaa. Mallipatsaita jopa vietiin useisiin ehdokkaana oleviin puistoihin, jotta ihmisten olisi helpompi arvioida, miltä patsas näyttäisi missäkin ympäristössä.

 

Niinpä tuolloinen tuottajapariskunta, Myrdalit, päättivät, että jotain oli pakko tehdä katsojien hyvinvoinnin takaamiseksi, jottei sarjan tylsä laatu vaarantaisi sitä. Diskuteerauksen jälkeen tyylilajia päätettiin suunnata enemmän komediaan, osittain siksi, että spinoff-sarja Suomi oli osoittautunut paljon Ruotsia paremmaksi sota-, action- ja vakoiludraaman saralla. ”Ruotsi” onkin erinomaisen taitavasti käsitellyt ns. ensimmäisen maailman ongelmia. Usein huumorin kohteena on armeija tai poliisi, mikä ilmentää tekijöiden pasifistista mielenlaatua.

 

Erityisen onnistuneita episodeja ovat olleet 80-luvun lihapulladraama, jolloin varusmiehet valittivat, että varuspalveluksessa joutuu syömään liian isoja lihapullia, jolloin lihoo. 90-luvulla seurattiin Eloff-pöllöä, joka lensi voimalinjaan, paloi ja operoitiin valtion kustannuksella, kuten sopivaa onkin. Toki Eloffista syntyi muita pikku kustannuksia, kuten se, että sähköt menivät valtavalta alueelta – tästä nokkela nimi Eloff eli ”sähköpois” – ja yksi masuuni meni rikki. Tarinalla oli kuitenkin onnellinen loppu, koska Eloffista tuli isä. Ja kun käsikirjoittajilla on ollut mielikuvitukseton hetki, he ovat aina voineet turvautua poliisihahmoihin.

 

Näiden yksittäisten episodien lisäksi punaisena lankana on se, kuinka Ruotsi on maailman paras maa, joka on kutsuttu parantamaan maailmaa. Koska arvostelijan huumorintaju ei ole yhtä sofistikoitunutta kuin ruotsalaisten, tässä arvostelussa ei oteta kantaa siihen, onko tämä selkeä, draamallinen piirre vai kultivoitunutta itseironiaa. Toisaalta sarja haluaa pitää kiinni draamallisista perinteistään, ja aika ajoin siinä on juonenkäänteitä, joissa on työttömyyttä, salaisia asekauppoja diktatuurien kanssa, juhlia veronmaksajien kustannuksella ja rasismia. ”Ruotsi” ei kuitenkaan ole näissä omimmillaan, ja lukuisat muut vastaavat sarjat peittoavat uskottavuudessa ”Ruotsin” näissä suhteissa.

 

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että viime jaksojen aikana ”Ruotsi” on löytämässä sille sopivan markkinaraon. Tekijöiden kannattaisi keskittyä entistä enemmän komediaan, koska siinä he ovat selvästi omimmillaan, ja jättää draamalliset elementit muille sarjoille. Iloa ei ole maailmassa koskaan liikaa.

 

Huom. nykyään sarja sopii myös lapsille, koska, toisin kuin monissa muissa suosituissa sarjoissa kuten esimerkiksi ”Yhdysvalloissa”, siinä ei ole väkivaltaa vaan se on lagom.

Här samma på andra inhemska.