Symbolismin eli vertauskuvallisuuteen pohjaavan taiteen juuret löytyvät 1800-luvun loppupuolelta Ranskasta ja Belgiasta. Termi ulottuu sekä kuvataiteeseen että kirjallisuuteen. Pesäeroa tehdään sekä realismiin ja naturalismiin eli todellisuuden kuvaamiseen sellaisenaan. Symbolismissa todellisuutta voi ilmaista myös vertauskuvin, oman mielikuvituksen, unien ym. pohjalta. Värien ei tarvinnut enää olla luonnonmukaisia, muotoja voitiin yksinkertaistaa, taiteen tyylittely ja koristeellisuus korostui.
Symbolismi on ollut aina suosikkityylisuuntiani, joten kerrankaan en vitkastellut käydä Ateneumin näyttelyssä, jossa toisaalta on symbolistisia maisemamaalauksia, toisaalta suomalaista symbolismia, ja olin kyllä oikein tyytyväinen.
Olen aina nähnyt vilkkaasti unia, ja muistan ne hyvin. Symbolismissa kiehtookin mahdollisuus tavoittaa unimaailma myös valveilla. Osissa tauluista oli myös kauhun elementtejä, enkä nyt tarkoita Hugo Simbergin sympaattisia piirrustuksia, joissa piru hakee tyttöä tanssiin.
Toisaalta se on myös aikansa fantasiaa, jossa annetaan valta mielikuvitukselle. Belgialaisen James Ensorin maalauksessa ”Kristus tyynnyttää myrskyn” Kristus veneen kokassa muistuttaa elokuvien Gandalfia: myrsky talttuu sauvalla, josta lähtee voimakkaita valonsäteitä joka suuntaan (Tolkienillahan muuten oli kristillisiä taka-ajatuksia Sormusten Herraa kirjoittaessa).
Symbolismi on esittävää muttei välttämättä välittömästi ymmärrettävää. Kuten herättyä voi mieli jäädä pohtimaan, miten uni jatkuisi, jotkut maalaukset saavat pohtimaan, mitä niissä oikein tapahtuu. Tällaisia olivat venäläisen Léon Bakstin ilmeisesti antiikin Kreikkaan sijoittuva ”Terror Antiquus”, jossa kuvataan tulvan vyörymistä laajoille alueille. Ja etualalla ja ikäänkuin toisessa tasossa on hymyilevä neito, ns. Kore-patsas, jonka käsissä on sininen lintu. Onko se pahaenteinen hymy? Iskivätkö jumalat kuolevaisten kimppuun? Vielä mystisempi on puolalaisen Jacek Malczewskin ”Pölymyrsky”, jossa maantien pölystä sikiää hailakoita hahmoja, joilla on siivet. Mistä on kyse? En tiedä, mutta juuri tuon tyyppisiä asioita voisi olla unessa.
Selkeämpi mutta silti mielenkiintoinen oli suomalainen Torsten Wasastjernan ”Varisevat lehdet”. Se on isoin näkemäni suomalainen taulu ja yltää Ateneumin katosta lattiaan. Lisäksi kangas on yläreunassa suora ja alareunassa enenevästi aaltoileva. Yläreunassa on alkusyksy ja metsän neidot tanssivat ilmassa. Keskellä ne alkavat vaipua maahan, ja alhaalla elävät lumikinokset vyöryvät niiden päälle. On tullut talvi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti